Uutisankkurina tunnettu Urpo Martikaisen akvarelleja on nähtävissä Mikkelissä GalleriArissa tammikuun ajan. Tunnelmia ja mielikuvia 1970-luvun Mikkelistä, todentuntuisesti ja aikaansa kuvaavasti.
Mikonkatu, Kaihola-Ikosen talo ja monet muut tutut, mutta jo muuttuneet paikat ja rakennukset ovat saaneet 1970-luvun mikkeliläis-nostalgista eloa. Urpo Martikaisen akvarellinäyttely avattiin sunnuntaina 3. tammikuuta GalleriArissa. Muistojemme Mikkeli -näyttelyssä on Martikaisen lisäksi esillä valokuvaaja Matti Sikasen valokuvia 1960-70 -luvulta.
Urpo Martikaisen taulut ovat syntyneet mielikuvista yli 30 vuoden takaa ja tavoitteena on välittää silloista tunnelmaa eikä suinkaan olla tarkkoja kopioita.
Kuvat ovat omasta päästä, Martikainen toteaa suorasukaisesti. Haasteeksi tuli tallentaa jo menneen ajan kaupunkia. Aito stadilainen oli vuosina 1970-79 Mikkelissä YLE:n aluetoimittajana ja siten kaupunki ympäristöineen tuli tutuksi. Ajatuksena on ollut kuvittaa, miltä tuntui kävellä puutalojen Emolan kaupunginosassa, jossa ei ollut silloin yhtään kunnossa olevaa taloa ja joiden ympärillä oli rehevää puutarhaa omenapuineen.
Puutalokortteleita häipyi viikottain 1970-luvulla ja mikään ei tuntunut pysäyttävän kehitystä. Se herätti nuorena ärtymystä Martikaisen kertoman mukaan. Silloin hän ei tallentanut kaupunkia, mutta kipinä kuvaukseen jäi. Hän ei pidä itseään suojeluintoilijana, mutta ajatus siitä, mitä ympäristö voisi olla jäi kuitenkin mieleen.
Lempeää nostalgiaa, mennyttä maisemaa
Urpo Martikainen maalaa mielellään ihmisiä tauluihinsa. Näyttelystä voi löytää torimuijia pakkasessa, aitoa tunnelmaa. Hän testasi kyselemällä näyttelyn yleisöltä vaikutelmia toden tunnusta ja sai positiivista palautetta. Kevätmarkkinoilta tunnistettiin Rukkas-Antti ja ajankuvaa pidettiin tunnelmaltaan oikeana.
Viime kesäinen kävely Emolan kaupungin osassa osoitti vielä muutaman talon olevan olemassa, hyväkuntoisena. Monet puutalot ja Pikku Pietarin pihat olivat hävinneet. Martikainen oli kuvannut nykyistä keskustaa ja Mikonkadulta hän oli tallentanut puutaloja, joita hän katseli ikkunastaan päivittäin. Kadulle hän oli parkkeerannut oman silloisen autonsa.
Nyt meneillään oleva näyttely Martikaisen kolmas Mikkelissä. Kaksi muuta näyttelyään hän on pitänyt Helsingissä. Hän on harrastustanut maalausta 40 vuotta ja eväät siihen tulivat kotoa. Hänen äitinsä oli ammattitaiteilija. Hän kertoo saaneen rohkaisua maalaamiseen ja öljyvärit tulivat tutuiksi jo lapsena.
Näyttelyssä on muutama maalaus Anttolasta, kaupungin ulkopuolelta. Erityisesti pihamiljöö punaisine tupineen kuvaa herkästi keväistä, vielä lumista maalaismaisemaa.
Lempeä nostalgia on Urpo Martikaisen alue maalaamisessa: maisema tänään voi olla kohta mennyttä. Tulevaisuudessa hän aikoo maalata lisää ihmisiä ja siten lisätä inhimillisyyttä kuviin. Maaliskuussa häneltä ilmestyy kirja, jossa on mm. nyt näytteillä olevia maalauksia, nostalgiaa Urpo Martikaisen silmin.
Matti Sikasen valokuvat sopivat hyvin yhteen Urpo Martikaisen akvarellien kanssa. Sikanen käyttää panoraamaa hyväkseen musta-valkokuvauksessaan. Yhteinen aihekin löytyi: molemmat ovat kuvanneet markkinoita Mikkelin torilla ja Rukkas-Antin koju on löydettävissä myös valokuvattuna.
GalleriArin näyttely on avoinna 31.1.2010 asti.
Teksti: Marja Jähi-Salo / Amusa.fi
Katso myös: www.galleriari.fi
Urpo Martikainen Mikkelissä GalleriArissa. Kuva: Marja Jähi-Salo
