Tarja Turunen korostaa musiikissa tunnetta ja kauneutta

- Itsenäistä ja itsepäistä, vastaa Tarja Turunen kysymykseen, millaista on tehdä omaa taiteilijatyötä. On ihana suunnitella omaa elämää ja tehdä omaa ohjelmistoa, hän toteaa iloisesti. Jännitykset ovat pois ja voi tehdä oman ryhmänsä kanssa omaa työtä. Hän sanoo olevansa myös kiitollinen siitä, että on ollut terveenä.

Tarja Turusen elämä on työn täyteistä, josta osoituksen muun muassa tuleva 20 konsertin kiertue, joka alkaa syyskuussa Hollannista. Kuukauden aikana hän kiertää useassa Euroopan maassa. Suomessa hän esiintyi 30. elokuuta Mäntyharjun kirkossa. Seuraavan kerran Tarja nähdään Suomessa lokakuun lopussa Tampereen Halloween –konsertissa ja muutamaa kuukautta myöhemmin on luvassa vielä joulukonsertti.
Turusella on mukanaan kansainvälinen ryhmä muusikkoja, rokkibändi, jossa on yhtä instrumenttia kohden kaksi soittajaa eli tuplamiehitys. Soittajina on amerikkalaisia, suomalaisia ja nyt myös yksi saksalainen. Tyyleissä löytyy monipuolisuutta, metallia, rockia, funkia ja klassista. Tekninen henkilökunta on pääosin suomalaista

Säveltämisessä eri tyylien yhteen sulamista

Uusi levy on tekeillä ja se on erityisen innostavaa Turuselle. Ensimmäistä kertaa hän on säveltänyt itse uutta ja sen hän mainitsee jännittävänä. Se on antanut hyvää mieltä ja vaatinut hiljaisuudessa olemista. Hän on halunnut kokeilla omia rajojaan ja soveltanut omaa aluettaan eli crossover –ajattelua. Levy ilmestyy ensi vuonna.

Turunen keroo eri musiikin lajien ikään kuin sulavan hänellä yhteen. Tuloksena kuullaan pian muun muassa heviä ja elokuvamusiikkia. Hän korostaa kauneutta musiikissa, josta hän pitää ja jota hän haluaa tuottaa.
Edellisessä albumissa hän oli mukana sävellystyössä ja osallistui sanoitukseen. Silloin albumissa oli yksi hänen oma kappaleensa, hidas balladimainen sävellys. Hän pitää kauniin elokuvamusiikin säveltämisestä ja on pyynnöstä tekemässä sitä puolalaiseen elokuvaan. Tällä hetkellä produktio on taloudellisen tilanteen takia tosin viivästynyt, joten lopputulosta ei vielä voida nähdä ja kuulla.

Kiinnostusta Suomeen – liput liehuvat

Tarja Turunen on ollut jo vuosia suomalainen musiikin lähettiläs maailmalla ja sellaiseksi hän myös kokee itsensä. Hänen mukaansa Suomesta ollaan kiinnostuneita. Suomen lippuja hän sanoo näkevänsä konserteissaan, vaikka paikalla ei ole edes suomalaisia. Ne mielletään enemmänkin musiikin, hevin symboleina.
Yllättäen jopa suomen kieltäkin halutaan opiskella. Esimerkiksi Argentiinassa suurlähetystö ei pysty saamaan riittävästi suomen kielen opettajia tunteja pitämään. Opiskeluhalukkuutta suomen kieleen hän on huomannut muissakin maissa. Suomesta tunnetaan musiikin lisäksi joulupukki, autourheilijat, Nokia ja Tarja Halonen.

Suomi ja Argentiina erilaisia kotimaita

Kaikilla taiteen aloilla pätevät Turusen mielestä samat lainalaisuudet. Monesti näkee, että mennään riman yli sieltä, missä aita on matalin. On oltava nöyrä ja uskottava omaan taiteeseensa, tehtävä se hyvin ja tunteella niin, että se myös välittyy kuulijoille.
Turunen korostaa tunteiden merkitystä taiteilijan työssä ja musiikin tekemisessä.
- Toivon, etten näkisi sitä päivää, etten tuntisi musiikkiani, etten olisi ”kuollut” laulaja. Välittömyys ja nöyryys välittyvät myös kuulijoille, hän toteaa.

Matka Kiteeltä maailmalle kuulostaa pitkälle. Polte oli kuitenkin jo 15-vuotiaalle niin kova, että oli päästävä pois. Taidelukio Savonlinnassa oli ensimmäinen askel. Tarja Turunen kertoo olevansa perheensä ainoa tyttö ja joutunut pärjäämään veljien kanssa, joten maailmalle lähtökään ei tuntunut pelottavalta. Savonlinnan jälkeen oli vuorossa Sibelius Akatemia.
Kiteen Puhoksen kylä 500 asukkaineen oli turvallinen ympäristö kasvaa. Kiteellä käynti on nykyään aivan erikoinen ja herkkä paikka hänelle. Siellä on sukulaisia ja myös edesmenneitä, joita hän muistaa aina haudalla käynnillä. Suurin osa vuodesta kuluu muualla kuin Suomessa, joten mahdollisuus kotipaikkakunnalla käyntiin on harvoin.

Argentiina on ollut jo 10 vuoden ajan kotina ja kotimaana. Elämäntyyli on avautunut yhä enemmän, kun on oppinut kieltä. Elämän värikkyys on temmannut mukaansa ja myös arvaamattomuus viehättää. Koskaan ei tiedä, miten päivä loppuu.
- Päivää ei suunnitella samalla tavoin kuin Suomessa, jossa asiat yleensä myös tehdään suunnitelman mukaisesti, mikä tekee päivän arvattavaksi. Se antaa tietysti turvallisuutta, jota toisaalta olen oppinut arvostamaan.

Teksti: Marja Jähi-Salo