Kansallisteatterin Willensaunassa eletään intensiivisiä hetkiä. Paavo Westerbergin käsikirjoittama ja ohjaama Valhe imee katsojat kokemaan kolmen miehen ihmissuhdetta ja elokuvabusinesta.
Valheen roolit ovat Antti Pääkkösen menestynyt liikemies, Kristo Salmisen elokuvaohjaaja ja Jukka-Pekka Palon tuottaja. Miehet tuntevat toisensa menneisyydestä, josta kutoutuu juonne liiketoimintaan.
Antti Pääkkösen kylmäkiskoinen liikemies ja elokuvan rahoittaja on päällisin puolin mukava, oikein pukeutunut ja myönteinen rahasankari. Hänellä on asianmukaiset vaatteet (kiitos Karoliina Koiso-Kanttilalle!) jokaista hetkeä varten; ne ovat osa hänen identiteettiään.
Kristo Salmisen luomus on tunteesta nouseva ohjaaja visioineen. Vahva mies, joka sivuuttaa arjen asioita oman näkynsä hyväksi. Todellisuus lyö takaisin lopussa fantasialle, toiveelle oman itsen ja suuren luomuksen toteutumisesta.
Jukka-Pekka Palo puolestaan on kaiken vastuullinen eli tulevan elokuvan tuottaja, joka ei unohda tehtäväänsä. Muuten yksinäistä elämää viettävästä miehestä Palo tekee liikuttavan hahmon, jota raha ajaa takaa.
Puitteet ovat selkeät. Kolme miestä tarvitsee suureen läpimurtoon kansainvälisen näyttelijän, jota yritetään haavittaa Cannesissa. Suuri tulevaisuus on edessä, kerrankin.
Mutta se tärkeä, mitä ihminen on ja mitä hän kaivaa menneisyydestä hotellihuoneeseen, nakertaa pala palalta suuren tulevaisuuden toteutumista.
Tarina on pelkkää liimaa, siihen tarttuu. Väliajan jälkeen odotus sen kuin tiivistyy. Hyvästä tarinasta ei koskaan tiedä miten se loppuu; niin Westerbergilläkin, ja jännitys säilyy viimeiseen sekuntiin.
Mitä jäi lopuksi mieleen? Johdonmukainen tarina ja pikkupiirtoja myöten rakennetut roolit, jotka istuvat näyttämöympäristöönsä. Westerbergin tarina jättää myös pohdittavaksi sen, miten ihmisestä kuitenkin näkyy se, mitä hän on – tai ei ole. Taiteen tekemiseen osallistumishaluinen liikemies ja suurta tilaisuutta metsästävä elokuvatuottaja tahtovat ohjaajalta sitä juuri sitä mitä heillä ei ole. Taiteilijuus ja luovuus kaikilla mausteilla kelpaisi rahan tekoon, varsinkin kun itsellä ei ole sisäistä kykyä luovan taideteoksen rakentamiseen. Ja toisaalta poroporvarillinen suhtautuminen henkilöön, jolla on tämä kaikki ja vähän muutakin.
Näitä tarinoita on kaikkialla, jos on silmät joilla näkee. Ehkä Valhe availee havainnoimaan aitoa ja epäaitoa, ja myös hyväksymään luovan ihmisen mutkat.
Olipa hieno näytelmä ja näyttelijätyöt.
Teksti: Anja Kuoppa
Katso myös:
Nämä kolme osaavat taidon pitää yleisöä pihdeissään.
Kuvaaja: Tuomo Manninen
Elokuvaohjaaja Kristo Salminen. Kuvaaja: Tuomo Manninen
