Pilalla

Tekkee asiat totutulla tavalla, mutta joskus itte luontoki on vasthan. Molen hunteerannu, että mitä sitä kuolevainen voipii tehä, ko tuo ilimastomuutos vaikeuttaa tavallisiaki arijen askarheja. Otethan nyt vaikka villapaitojen puhistus. Villa on siittä kätevä, että se niinko sylykee liat ittesthän ko sen levittää puhthalle hangelle. Mie vien ryijykki talavella kartanolle. Tullee pirthin niin raikas haju ko net tuopii sitte tuulettunheina sisälle.

Ennen ilimastomuutosta mie ruukasin aina viijä villapaijat takapihalle ja levitellä hangelle puhistumhan. Niin tehin vielä viime talavena. Kaks paitaa vein. Kävin vähäsen ajan päästä kääntämässä, että sait molemat puolet maata hangella. Siittä lähin kahavin keithon. Pikkusen rupes jo lunta hipsimhän, ko heitin sakat kahavipanhun. Eikhän ala äijä neuvomhan, että pitäskö net puserot hakia sisälle, ko alakaa satamhan. Voi että minua korvensi. Se kans aina luulee kaikki ossaavansa paremmin. Mie kuites hillittin itteni ja vastasin, että jospa se ukko huolehtis vain omista hommistansa niin mie huolehin omistani. Kaavoin kahavit kuphin ja jäin oikhen miettimhän kaikkia niitä tilantheita, millon mies on muka kaikki asiat paremin tienny ko mie. Siinä sitä meniki koko pannullinen kahavia. En silti äijälle mithän sanonu. Se kannata riitaa haastaa. Lähin kauphan.

Sitte tuli mahoton pakkanen. Mie aamusta hakemhan villapaitaa päälle. Niitä löytyny misthän. En silimhänkhän saanu näkösille yhthän paitaa, vaikka kahthen kerthan joka laatikon laavasin. Ehin kynsiä toistaki korvallista, ennenko muistin, että miehän olin vieny net tuulettumhan kartanolle. Soli sinä päivänä ko oli aamupäivällä lauhaa. Sitte rupes satamhan lunta ja sitä sitte sato niin mahoton, ettei katolle sopinu. Ei siinä vielä mithän, mutta son tuo ilimastomuutos sekottanu kaikki niin, että saman päivän aikana häätyy käyä läpi kaikki säät. Mahottoman lumisathen jäläkhen alako satamhan kaatamalla vettä. Koko yön lotisi vesi rännistä. Semmonen vesisaehan sitte tyhyjentää äkäshen katot lumesta. Seuraavana aamuna kävi mahoton jylinä ko lumet tulit alas.

Vesisaje sulatti lumet melekhen koko tontilta. Räysthän alle vain jäi puolen metrin polanne siihen kohti mihin net kattolumet putos. Siihen jääty tiukaksi paakuksi. Minun villapaijat sinne alle. Ei auttanu ko otta teräväkärkinen lapio kourhan ja lähtiä kaivamhan tikkureita eshin. Siinä viskarssi vonku ko mie sitä polannetta hakkasin ja noijuin. Sieltä net löyty, puserot, kasan alta. Niitten alla ei sitte ollukhan muuta ko nurmikkoa. Soli vesi sulattanu kaikki lumet alta poijes ja villapaijat olit jäätynhet nurmhen kiinni. Ei auttanu muu, ko repiä net nurminhen päivinhen irti ja viijä laattana saunhan sulamhan. Vähäsen minua suretti, ko mie olin sitä nurmikkoa niin kasvattanu siihen räysthän alle ja nyt se meni kaikki saunan laattialle.

Molin sen viskarssin kans huitoesa pistäny sillä toisen puseron läpitte. Soli ko puukonhaava siinä vasemassa kylessä, läpireikä. Pilalle se meni, sitä voinu parsia. Eniten siinä vishin kiehutti se, että äijä siihen sitte tuli ilikkumhan, että mitä hän sano. Sano ja sano. Mie sille pyrjähin ja olin viikon puhumatta.

Että kyllä siittä pitäs joku vastuushen saaha tuosta kasvihuoneilimiöstä. Ei tule mithän, ko tavalliset asiat ei ennää onnistu. Ennen suojaa kesti viikon ja sitte hithasti tuli pakkaset. Nyt pittää ahtaa kaikki samhan päivhän niin, ettei ihimiset perässä pysy. Voipii sanua, että ilimastomuutos pilas multa hyvän villapaijan ja nurmikon. Avioliittoki joutu riishin.