Hyppää pääsisältöön
Anja Kuoppa
/ 03.12.2011

Pienen näyttämön suuri näytelmä: Pikkujättiläinen vie mennessään

Suomalainen teatteri nostatti jälleen elinvoimaisen kipinän Kansallisteatterissa: Katja Krohnin Pikkujättiläinen on kiehtova kokonaisuus.

Ajankohtaiset aiheet, kuten tutkijan ja tutkimuksen eettinen käyttö, ihmisen valinnat ja perheen selviäminen työn ristiaallokossa marssivat näyttämölle.

Aihevalikoima ei kuulosta kovin kiinnostavalta, mutta Katja Krohnin kynä ja ohjaus kantavat alusta loppuun. Vaikka tekstin ensimmäiset vedot kuulostavat näyttämöllä kliseisiltä, tahti tihenee ja tiivistyy nopeasti. Aihekokonaisuus on sen verran ovelasti lavea, että usealla katsojalla on omakohtaista mielikuvaa näyttämön menemisistä.

Wanda Dubiel rakentaa keskeisen hahmon, kasvifysiologi Kristiina Suxén, jonka rooli tasapainottelee työn, miesten ja perheestä irtaantuvan pojan välillä. Ensivaikutelma on, että Wanda Dubiel ylinäyttelee ja pelkästään huutaa, kuten tekeekin. Mutta todellisuudessa tällaisia hermostuneita, joka asiasta metelöiviä naisia on olemassa, ja tässä näytelmässä esitellään sellainen.

Itsekäs Kristiina Suxén ei huomaa ympäristönsä tuskaa eikä kuuntele ketään, vähiten poikaansa, joka lopettaa lukion. Omasta sisäisestä hyvästäkään tahdosta ei ole mitään hyötyä, jos ihminen toteuttaa pelkästään itseään.

Toisaalta käy sääliksi naista, jolla on tieteen tekemisen palo ja joka juoksee perheen ja työn välissä, kuten moni nainen ja mies tänään. Mitkä ovat valinnat? Perhe, ura vai oma eettinen valinta? Samuli Niittymäki antaa hahmon Karo-pojalle, joka itse asiassa huutaa tilaa itselleen uusperheessä.

Karon kavereilta tulee myös toisen sukupolven kritiikki, joka paljastaa tutkimuksen ja sen eettisyyden onttouden liikemaailman pyörityksessä. Kuten tiedämme, vastareaktiot voivat olla yliampuvia, mutta kritiikki on usein oikein. Kettutytöillä ja sikapojilla on sanottavansa.

Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen ja Tuomas Rinta-Panttila vastasivat miesrooleista, joiden keskellä tutkija-äiti surffaa. Kunnianhimo ja tahtominen ripauksella etiikkaa voi hankala yhdistelmä - lopuksi häviäjä on Kristiina Suxén itse, kun etiikka lopulta löytyy. Ja maailman business menee eteenpäin rahan ehdoilla.

On tärkeätä, että näytelmä, teksti ja kokonaisuus pistivät miettimään. Olenko itse itsekäs huutava akka, teenkö eettisiä päätöksiä, kysynkö, miksi murrosikäinen lapseni asuu vaatteidensa päällä ja on mahdoton - ja ennen kaikkea, tunnistanko oikeat ihmiset.

Kotimaisen näytelmäuutuuden kysymyksen asetanta pätee kaikkialla.

Näytä suurempi kartta

Kuvassa Wanda Dubiel ja Samuli Niittymäki<br />
Kuvaaja Tuomo Manninen
Kuvassa Wanda Dubiel ja Samuli Niittymäki
Kuvaaja Tuomo Manninen

Kuvassa Jukka-Pekka Palo ja Tuomas Rinta-Panttila.<br />
Kuvaaja Tuomo Manninen.
Kuvassa Jukka-Pekka Palo ja Tuomas Rinta-Panttila.
Kuvaaja Tuomo Manninen.