Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 31.08.2010

Pakina: Toimenpitheitä

Koirhan tuli kapi, soriaassis elikkä joku muu syyhy. Paisheja siihen nousi ja niitten ympärille tuli hilsettä. Koiran hilse on mustaa ja tahamiaa. Istuu nahassa ko tauti, ja syyhyttää. Ihimisen hilse leijailee keviästi hartheille ko ensilumi, son siitä nätti sipasta pois. Koiralta ei sipastu. Lääkärhin soli lähettävä.

Elläinlääkäri on tärkiä ja kysytty ihiminen. Sen hoksaa siittä, että lompakossa käypii vinha tuuli, ku ruvethan kassalla toimenpitteisihin. Usiasti ajat on tunnin elikkä pari myöhässä. Niin nykki. Meijän koira-riepu pölökää lääkäreitä, vierhaja asioita ja paikkoja. Sillä meni hermot kiriälle ja lihakset joutu lujille. Piski alako tärisemhän välittömästi, ko astuimma ootushuoneeshen. Siinä tärinässä olis tunnin aikana vatkannu kermalitran jos toisenki. Se veikkostet vapisi niin luijjaa, että se muuttu piirtheilthän ihan epäseleväksi. Soli ko tärähtäny valokuva koko koira. Onneksi son tullu vanahemmiten kuuroksi. Muuten solis voinu pahottaa mielensä, ko kaikki rupes äänhen nauramhan.

Nolit koiran lihakset kiinteytynhet siittä sheikkaamisesta melekosesti ko met pääsimmä vasthanotolle. Lääkäri oli mahottoman mukava. Sillä oli palijon tärkeitä työvälinhejä. Eniten se käytti meän potilhan kans teippiä. Sitä se liimaili siihen sinne tänne ja laukotti net teipit sitte mikroskoophin. Toimenpithet palijasti, ettei piskissä mithän elikoita elikkä loisia ollu. Ei ees syöpää. Lääkäri määräs kylypyjä. Mie sitä ollu pessy, ko pentuna tarkastuksessa elläinlääkäri sano, että ei saa pessä, ko on kuivaihonen koira. Mie sitä uskoin. Tämä sano, että pese kahesti viikossa. Siinä molin, kahen ohojhen loukussa. Panin asian halaki ja aattelin, että pesen kerran viikossa. Häätys riittä. Varsinki, ko soli melekonen toimenpije koko peseminen.

Koira viethin kylyppärhin ko sarjakuvissa aasi. Melekoset urat jäit parkethin. Molin jyrryyttäny saunajakkaran ittelle tooliksi, ettei mene siinä rytäkässä itteltä lopukki tuki-ja liikuntaelimet. Samalla tooli pönkkäs koiran nurkhan, ei tarvinnu märkää piskiä ympäri isoa suihkuhuonetta metästää. Seuraavaksi mie koitin tarkentaa silimiä tärisevhän elläimhen. Se riepu ymmärsi, että nyt on tosi kyshessä ja alotti taas vapinan. Eiphän tarvinnu samppoota hieroa. Sollu ko panna samppookoura selekhän, niin kuplia tuli ko vaahtosammuttimesta.

Vaikutusaika sillä lipuainhella oli pitkä. Mie nakshautin munakellon pirraamhan, ja aloin oottelemhan. Koiraa ei vuottaminen kiinnostanu yhthän. Se halus pois. Ohi ku ei päässy, se tormas yhtäkkiä toolin alle ja yritti sitä kautta tiehensä. Jakkarassa sattu olemhan välipuu ja piski jäi mahasthan kiinni. Etujalat oli toisella puolella ja takajalat toisella, tooli keskellä selekää. Ja tärinä senku voimistu. Melekosen kilikatuksen saapii aikhan, ko saunajakkaraa ravistaa kaakeleita vasten. Rytmin tasasuuessa oli toivomisen varraa. Mie koitin rytmisoitinta purkaa, ja koiraa saaha etu- elikkä takaperin veettyä jakkarasta erhon. Ei siittä mithän tullu. Jouvuin säntäämhän kylyppäristä ulos hakemhan työkaluja. Seuraava toimenpije olis huonekkalun purku. Piski jäi kylyppärhin kilikuttamhan tahtia jakkaran kans. Samppoo vain tursus ovipielistä. Siinoli kaikki raaman ainekset. Justhan ko olin saanu valittua sopivat värmhet, niin koira tepastellee keittiihön muina elläiminä. Iliman jakkaraa. Soli samppoo sen liukastuttanu sen verran, että luiskahti pinthestä itekshen. Vishin se aatteli, että kohta on huuhtomisen vuoro, ja jos pittää vielä se jakkara liottaa irti, niin vettä tullee niskhan ja mahoton.

Koko souvi osotti, että kannatti kuites lompakkoa elläinlääkärillä tuulettaa. Seleves tautiasiat. Kapia ei ollu, mutta vesikauhu osottautu vakavaksi.

Teksti: Jaana Sarell /