Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 11.10.2010

Pakina:
Puokoot

Mulle on tulos vierahia. Oon jo aivan kuumana valamihiksi tariooluusta, ku niille ei kelepaa mikää tavallinen. Oon lohoruttanu ittiäni Somerset Maughamin novellilla, jossa se yksi köyhä mies tapas kuppilas tuttavansa. Se frouva osas noukkia kaikki kallihit laarut listalta, ja mies maksoo. Mies sai kärsiä vatitautia hyvän aikaa sen jäläkihin. - Meni sitte monta vuotta ku ne tapas uurestansa. Frouva oli lihoonu oikeen kunnolla. Äikkis.

Joskos niillekki kävis yhtä makoosesti. Mutta listahan. Pitääs ostaa hummeria alakuruuaksi, ja sen kans jotaki kivaa. Pehemoosen makuusta kermaasta pikkusoosia, leivänmurenoota ja hienua lohta kupiis. Buljonkikuppia on justihin kuus kappalesta, notta ei tartte hävetä. Laittaasko itte keitettyä kirkasta lintulientä, jos sais pyyn tai jonku linnun pakkaasesta. – On tämä vaikiaa, ku itte oon veketaari.. Olisko entrekotee liika maalaanen pääruoka? Jos sen kans taiteelis hunajaasia (pitää muistaa ostaa sellaasta luomuhunajaa ja sitte sanua pöyräs siitä) juureksia neilikalla ja katajoolla maustettuuna. Varmahan sanon kans, notta vaikka katajanmariat on myrkyllisiä, oon laittanu niitä nii vähä, notta ei haittaa. Jäätelyä jäläkiruuaksi ja jotaki soosia, saa luvan kelevata.

Oikeen pistää etukätehen vihaksi sen frouvan silimät, ku ne mittaa pöyrän ja einehet. Joku kyysyki, notta mitä varte rupian sellaasehen vaivahan. En tierä. Menneesyyres oltihin kaveria ja siitä se on sitte venyny, eikä oikeen osaa lopettaa sivistynehesti trahteerausta.

Mitähän tapahtuus, jos nourattaasin parahan ystäväni neuvua? Se eherotti, notta laittaasin perinteeseen ruokapöyrän, kun kerran osaan. Se on kuulemma hienoonta tällä hetkellä. Rupesin oikeen miettimähän ja keksiin, notta menöö kaksi kärpäästä yhyrellä iskulla.

Alakuruuaksi tariuan takas hiillostettuja hapansilakoota. On oikeen hyvä tervetuliaashaju koko huushollis. Mumma paistoo niitää aikanansa hella pesäs ja me kaikki painuumma pihalle puoleksi päivää. Että ne haisoo kauhialle. Silakooren kans vois laittaa pöytähän naurisleipää ja kirnuttua voita. Muistattahan, notta hapansilakat hienua ruottalaasta ruokaa.

Ku se frouva ei oo pohojalaanen, se tahtoos varmahan maistaa limppisoppaa. Mulla on yks resetti talles: lampahan lihaa rasvoonensa kattilahan ja sitten liemehen limppiä. On kuulkaa hieno ruokalaji. Jätän lihat pois ja laitan kuppiihin pelkkiä limppiä ja lientä. Pääruokaa ei varmahan tartte valamistaa kovin palio, kun on ruokaasia alakupaloja.

Mulla on yksi tuttu maanvilielijä, jolla on sikoja. Se on luvannu laittaa yhyren sianpääsyltyn mua varte. Laitanki sen pöytähän kaikkinensa. Sika on kuulkaa komia elään, vaikka en sen perseposkia syökkää. Sianpääsyltty on kylymä, joten kuuma makoonen siirappiloota sopii hyvin. Perunoota, siirappia, kanelia ja maitua; niistä tuloo hyvä loota. Ja sianläskirasvaa voiteheksi. – Kun ollahan pitopöyräs, piimävelliä pieni kuppi jäläkiruuaksi.

Tämä teen. Taharon nähärä frouvan naaman ja ku se pistelöö ruokia. Taitaa olla ariektiivit vähis.

Tierän, notta perinneruokani valamistan airoolla resetiillä. Pitääs maistua. Sanon samalla, notta oon saanu tällääsen perinneheräätyksen ja että meillä syörähän aina juhulana pelekkiä perinneruokia. Ensi vuonna tariuan keittona savolaasta verisoppaa. Pitää vain opetella tekemähän.

Kyllä tuloo mukava syksy.

Hilima