Hyvä Joulupukki!
Nyt on kyllä viimeinen mahdollisuus antaa Korvatunturilta ohjeistava Joulun Päiväkäsky. Tälle joululle se on osittain myöhäistä, mutta ensi vuotta varten olisi ihmisillä aikaa siihen perehtyä.
Päiväkäskyyn pitäisi laittaa ihan ensiksi käyttöönottopäivä. Ei voi aloittaa tohinoita lokakuun puolella. Ei voi vielä marraskuussakaan, tai korkeintaan viimeisenä päivänä. On edesvastuutonta, että ihmisiä herkistetään kuukausitolkulla musiikilla, tontuilla ja tingeltangelilla. Postiluukusta ropajaa lokakuusta alkaen lelulehtiä. Lapset ovat kireällä kuin rummunkalvo koko joulukuun. Olisin kyllä itsekin, jos koko ajan olisin tarkkailun alla. Himo leluihin kasvaa kasvamistaan. Samaan aikaan kaikki aikuiset varoittavat, että tonttu näkee. Jos tontun kirjaan tulee merkintä kurittomuudesta, ei tipu lahjoja. Luokatonta uhkailua. Tämän minä tiedän kun olen pihan lapsia jututtanut. Koko ajan kytätään, eikä kouluissa ole tarpeeksi psykiatreja.
Ei ole tervettä ostohimon lietsominen. Omakohtaista kokemusta on kun Reima tahtoo mennä sijoiltaan joulun alla muutamaan otteeseen. Sen katse muuttuu sameaksi, se rupeaa hyräilemään ja haalimaan ostoskärryihin kaikenlaista kimaltavaa köynnöstä ja palloa. Minä sitä joudun järkevöittämään tuntitolkulla. Meillä on joulukuusenkoristeet vuodelta 1960. Uusia ei tarvitse. Jos lapset haluavat lahjaksi jonkun pallon ostaa, otetaan kiitollisuudella vastaan. Joka vuosi ei tarvitse koko koristearsenaalia uusiksi pistää. Olen tähän asti saanut Reiman tolkkuuntumaan mutta vaikeaa se on kun aloittavat hysterisoimisen niin aikaisin.
Pikkujoulukäytäntöihin olisi myös saatava joku roti. Kuulemma pikkujouluissa glögiä lipitetään niin antaumuksella, ettei tiedetä mistä aamulla herätään. Kerran voi sellainen vahinko käydä mutta ei joka joulu. Pitää ihmisen oppia. On sattunut vahinko meillekin, mutta vain kerran. Reiman firman pikkujouluissa oltiin, ja Kaikkonen rupesi ihan änskällään Reimalle terästettyä puolukkamehua juottamaan. Polviin se tottumattomalla miehellä meni. Juuri ja juuri kotiin pääsi kun rojahti ensimmäiseen sänkyyn. Se oli minun sänkyni. Minä jouduin Reiman puoliskalle nukkumaan. Kyllä oli kummallista aamulla herätä väärästä sängystä, ikkunan puolelta. Oikeaan kylkeen kävi veto. Siinä meni joulumieli. Reima oli nolona monta viikkoa.
Lopuksi varoituksen sana sinne Korvatunturille. Usko ja luottamus joulupukkiin on horjumaton. Katson asiakseni ilmoittaa Valviraan, mikäli päiväkäskyä ei tule. Joulupukki täyttää aina toiveet. Jos ei täytä, on valepukki.
Hyvää joulua!
Toivoo Hellevi Ala-Tyrkkö
P.S. Reima pyytää lisäämään, että olemme molemmat olleet kiltteinä koko vuoden.
Kuva: Helena Nurmikari, http://www.flickr.com/photos/owly/, CC BY-NC 2.0.
