Kevään mittaan teatterilevityksessä kiertävä Tuntematon emäntä dokumentoi Suomen kotirintaman vaimojen ja äitien arkea.
Sotaveteraanit ja lotat ovat säilyttäneet asemansa joukkoina, joiden tekoja ja uhrauksia Suomen sotien aikana muistetaan ja arvostetaan edelleen. Lainkaan väheksymättä rintamalla toimineiden suomalaisten panosta on paikallaan huomauttaa, että kotirintamallakaan ei ollut helppoa. Kun isännät kutsuttiin sotimaan, jäi emäntien harteille raskas työtaakka ja vastuu. Juuri näiden naisten kokemuksia ja muistoja kuvaa helmikuussa ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Tuntematon emäntä.
Sotien ja kotien naiset
Lähtökohtaisesti elokuvan näkökulma on naisinen. Henkilöt, joita dokumenttia varten on haastateltu, ovat pääosin sodan aikana syntyneitä, lapsuutensa tai nuoruutensa eläneitä naisia. Selkeän poikkeuksen muodostaa yksi miespuolinen haastateltu. Hän on dokumentin ohjaaja Elina Kivihalmeen eno, joka valottaa miehenalun fyysisesti raskasta kokemusta kotirintaman oloista.
Käsittelyn rajaus ei ole kuitenkaan totalitaristisen tiukka: mukaan mahtuu myös yleisluontoisempaa sota-aikojen muistelua. Kerronta laajenee käsittelemään lapsia ja nuoria sekä sitä, kuinka lapsuus kutistui pientilan töiden määrän ja raskauden takia sangen lyhyeksi. Omiaan lapsuusvuosien määrää syömään oli myös vanhempien sisarten kasvava vastuu nuorempien kaitsijana.
Tuntemattoman emännän ansio on selkeys, informatiivisuus sekä mielenkiintoinen aiheasetelma. Sen sijaan se ei ole elokuvallisesti tai esteettisesti erityisen kunnianhimoinen. Tämän vuoksi teatterilevitys tuntuu hivenen hämmentävältä ratkaisulta kyseisen dokumentin kohdalla – siitäkin huolimatta, että dokumentti on kaikkiaan nouseva lajityyppi suomalaisten elokuvateattereiden ohjelmistoissa.
Menneisyyden oppitunti
Silti teatterilevitys lienee paikallaan. On aihetta olettaa, että elokuvasta ovat kiinnostuneet lähinnä sodan aikana eläneet tai hyvin pian sen jälkeen syntyneet ikäpolvet, joilla yhteys aihepiiriin on selkeä ja omakohtainen. Tässä mielessä dokumentti onkin julkaistu hyvään aikaan – kymmenen vuoden kuluttua teattereihin tuskin riittäisi tarpeeksi kiinnostuneita katsojia.
Tämä on toki valitettavaa. Nykypäivän teinit, nuoret aikuiset ja osittain myös keski-ikäiset ovat surullisen vähäisissä määrin kiinnostuneita isovanhempiensa tai vanhempiensa isovanhempien elinaikana vallinneesta arkitodellisuudesta. Tämän vuoksi Tuntematon emäntä onkin opettavaista katsottavaa – se ei kerro ainoastaan sotakokemuksista, vaan palauttaa mieliin sen, kuinka erilainen elinkeino- ja yhteiskuntarakenne Suomessa on vallinnut vielä 60 vuotta sitten.
Ajatus unohduksesta tuodaan esille myös dokumentin voice-over -kerronnassa. Dokumentin kertojana toimiva Kivihalme myöntää sivuuttaneensa äitinsä ja isoäitinsä sodan ajan kokemukset, kuten ilmeisesti suuri osa sodan jälkeen syntyneestä ja nuoruutensa 70-luvulla eläneestä sukupolvesta. Dokumentti toimiikin eräänlaisena Kivihalmeen ja sitä kautta jopa kokonaisen sukupolven anteeksipyyntönä tästä laiminlyönnistä. Kenties dokumentti edesauttaa muutosta muistamisen kulttuurissa: toivoa sopii, että vastaisuudessa ei puhuta ainoastaan tuntemattomasta sotilaasta, vaan myös emännästä.
Tuntematon emäntä. Suomi 2011. Ensi-ilta 4.2.2011.
Teksti: Heini Lindfors
Yksi tuntemattomista. Lähde: Kinosto / A-K Jaakkola.
