Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 16.03.2011

Nisu

Näinä ankeena aikoona kukaa ittiänsä kunnioottava ei tunnusta syövänsä nisua eres silloon tällöön.

Isuäireen ankkastukki elää muistoos vaan, samoon ku pullasta leviävä kotoonen haju. Jo pihalla tiesi, mihinä leivotahan nisua.

Tosin ny on johonaki jo näkyny kiriootus, notta reilu nisunpala on paree ku kaikellaasta kräämiä sisältävä nisu. Niillä on ny vaikka mitä nimiä. Kysees on tietysti suomalaasten lihavuuren estäminen ja riapeetksen leviäminen. Ihan ku se ny tulis suomalaasesta nisunpalasta. Mull on vissi luulo, notta ku kaliaa kittaa oikeen ja syö pitsaa ja sipsejä, maha kasvaa.

On ihan oikiaa asiaa, notta laihee pitääs olla. Hyviä esimerkkiä löytyy leheristä vaikka kuinka. Kattokaa vaikka Tanskan Meeriä, ku se on sellaanen kurkeloonen. Kaviastaa kuulemma joka aamu kauhian määrän, notta linjat pysyy lähellä toisiansa.

Viisahat sanoo, notta nisu ja kaikellaani vilia on myrkkyä, ku ne lihoottaa. Ennen vanhahan kuulemma syötihin aivan väärin. Mutta jos vahtaa läskiä, tieto ei pirä paikkaansa. Tarvittoo kattua vaikka vanhoja valokuvia. Ei niis oo lihavia ihimisiä, päivvastoo. Muorikki on niin hoikkia vyötäröltä ku entinen fröökynä Seittemäs veljekses (ei tosi koske mun isuisuäiteetä, joka oli oikeen mahtavan kokoonen). Tierän, mitä sellaases akraaritaloos syötihin: ruvisleipää iliman voita, perunoota, vähä lihaa ja juotihin harikkota. Kelepaas kuulkaa rieettilääsille tänäki päivänä. Ja kovaa työtä tehtihin kaiken aikaa. Jos ny lauantakina sitte paistettihin nisua tai ropsua, ei joka päivä.

Mutta voi nisua käyttää väärinki. Muista iankaiken yhyren kerran, ku menin huonekalukauppahan pankin alakertahan. Sielä ei ollu ketää näkyvis ja hiiviin hilijaa kattellen kaappia. Yhtäkkiä näin sen kaupan frouvan istumas lasikopis keskellä kauppaa. Jotenki sen niska oli hartahan oloonen. Menin siitä hiliaa ohitte ja havaattin, notta se luki Iltasanomia ja toises käres sillä kokonaanen ankkastukki, josta se haukkas suuria makoosia paloja. Arvasin heti mistä muorot olivat kotoosi. Kyllä se säikähti ku se huomas mut. Oli muuten entistä leuhkemman näköönen seuraavan kerran ku nähtihin.

Elikkä piti sanomani, notta olis se hienua, jos nykyyset äireet paistaas eres joskus nisua kersoollensa. Pitääs säilyttää sellaanen suomalaanen kulttuuri ja korinhenki jotenki eres. Nisu haisoo vieläki nenäs, vaikka erellisestä tuorehesta nisusta on vierähtänyt jo vuosikymmeniä. Nisus on lapsuuren haju eikä sitä tarvitte enää eres syörä. Pitää oikeen kysyä, notta rankaasooko ne äireet ittiänsä vai kersojansa?

Hilima