Puolalaiset huopamuumit saavat käyttöönsä kolmannen ulottuvuuden ensi-iltaelokuvassa Muumi ja punainen pyrstötähti.
Suhtautuminen kehittyvään elokuvateknologiaan jakaa filmifanit karkeasti kahteen leiriin. Jotkut ihailevat aina vain näyttävämmiksi käyviä, tietokoneiden ja muun tekniikan mahdollistamia saavutuksia. Toiset kokevat vanhan analogisen käytännön ja kuvaston miellyttävämmäksi.
Elokuun alussa ensi-iltansa saanut Muumi ja punainen pyrstötähti yhdistää uutta ja vanhaa tekniikkaa.
Vanhasta uutta
Itse animaatiot on valmistettu Muumien maailma –nimellä levitettyä sarjaa varten. Sarjan jaksot on toteutettu Puolassa työläällä stop-motion –tekniikalla 70- ja 80-lukujen taitteessa, jolloin myös muumihahmojen luoja Tove Jansson osallistui animaatioiden visuaalisen ilmeen luomiseen. Lopulliseen 3D-muotoonsa animaatio on konvertoitu Suomessa.
Näin ollen Muumi ja punainen pyrstötähti tekee pohjoismaisen elokuvan historiaa: se on ensimmäinen Pohjoismaissa valmistettu kokopitkä 3D-elokuva.
Elokuvan vahvin puoli on juuri sen omaperäisessä, analogiseen tekniikkaan nojaavassa visuaalisuudessa. 3D-tekniikka tuo elokuvaan hauskan lisänsä, mutta ei sinänsä syvennä elokuvakokemusta, vaan toimii pikemminkin markkinointiapuna.
Kaksi pyrstötähteä
80-luvulla syntyneille ja sitä nuoremmille muumit ovat tulleet tutuiksi pitkälti Japanissa 90-luvun alussa tehdyn Muumilaakson tarinoita –sarjan kautta. Katsoja tuleekin lähes väistämättä verranneeksi uutta elokuvaa japanilaiseen animaatiosarjaan. Ero on huima niin äänen, kuvan kuin kerronnan rytmin tasoilla.
Japanilaissarjan kerronta pohjaa klassiselle Hollywood-tyylille siinä missä puolalaisesta sarjasta kootun elokuvan dynamiikka onnahtelee. Kokopitkän elokuvan kokoaminen pienistä palasista on vaikea tehtävä, josta on käytännössä mahdoton suoriutua täydellisesti.
Mielenkiintoista sinällään on, että japanilaiset toteuttivat vuonna 1992 kokopitkän animaatioelokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti, joka pohjautuu samaan tekstiin kuin nyt elokuvateattereissa pyörivä 3D-elokuva. Elokuvaa tehdessään japanilaiset ovat luopuneet sarjassa käytetyistä vaaleista ja kirkkaista väreistä hyödyntäen hieman tummempia ja murretumpia sävyjä. Näin kaksi pyrstötähtielokuvaa muistuttavat jossain määrin toisiaan ainakin värien osalta – ilmeisesti apokalyptinen teema vaatii tekijöiltään kuvitukseensa hivenen synkempää ja punertavampaa väriä.
Myyttinen muumitarina
Muumi ja punainen pyrstötähti on pohjateokselleen uskollinen. Tove Janssonin vuonna 1946 julkaisema Muumipeikko ja pyrstötähti –romaani pitää sisällään aineksia, jotka kiinnostavat lukijoita ikään ja kulttuuritaustaan katsomatta. Tarina avautuu lukemattomille erilaisille tulkinnoille – sitä voidaan tarkastella muun muassa psykoanalyysin, kylmän sodan kuin Raamatunkin tarjoamaa taustaa vasten. Muumi ja punainen pyrstötähti ei painota mitään tiettyä tulkintavaihtoehtoa, vaan esittää tarinan myyttisenä ja mystisenä – arvoituksena, jonka jokainen katsoja on vapaa ratkaisemaan haluamallaan tavalla.
Muumi ja punainen pyrstötähti. Suomi 2010. Suomen ensi-ilta 6.8.2010.
Teksti: Heini Lindfors /
Katso myös:
kuvalähde: Filmikamari
