Miksi täällä on niin paljon trampoliineja?

Psykomaantiede on filosofinen taidesuuntaus, joka kehottaa ihmisiä unohtamaan välillä itsensä tutun kaupungin katuihin, harhailemalla löytämään piilotettuja elementtejä kotikaupungista. Entä, jos kohteena on Lapua keskellä lakeutta, ja pällistelijöinä joukko ulkomaalaisia taideopiskelijoita? Mitä silloin tapahtuu?

Psykomaantiede toimi punaisena lankana kansainvälisessä taidetyöpajassa Lapualla, jossa taideopiskelijat Puolasta ja Iso-Britanniasta tutkivat millaisia tunteita ja reaktioita Lapuan paikat heissä herättivät. Taidetyöpaja oli osa European Regions of Culture (EROC) hanketta, jonka tavoitteena on tuoda esiin EU:n maaseutualueiden kulttuuria ja edistää kulttuurien välistä dialogia. EU:n kulttuuripääkaupunki -hanke saa EROC -hankkeen tavoitteiden mukaan tulevaisuudessa toivottavasti rinnalle vahvan kulttuurimaakuntamallin. Tässä EU:n hankkeessa järjestetään vuonna 2009 kolme kulttuurivaihtotapahtumaa, joista yksi siis järjestettiin Lapualla Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen tiloissa. Tapahtuma tarjosi demonstraatioita yhdeksän puolalaisen, brittiläisen ja suomalaisen taiteilijan työstä, bussikierroksia Etelä-Pohjanmaan kulttuurinähtävyyksiin, hankkeen suunnittelupalavereja sekä psykomaantieteellisen taidetyöpajan.

Opiskelijoita Iso-Britanniasta ja Puolasta

Taidetyöpaja koostui taideopiskelijoista Iso-Britannian Cornwallista ja Puolan Kujawsko-Pomorskista. Pajan tarkoitus oli tutkia Lapuaa merkityksellisenä paikkana heille vierailijoina. Tämä tarkoitti sitä, että pyrimme tutkimaan Lapuan omaleimaisia paikkoja ja elementtejä. Filosofinen lähtökohtamme oli, että Lapuan paikat ovat muutakin kuin geometrisiä sijainteja tai virallisia turistinähtävyyksiä. Omakohtainen merkityssuhde kaupunkiin ja sen paikkoihin on usein alitajuinen prosessi: emme huomaa millaisia tunteita ja reaktioita kadut ja puistot meissä herättävät. Paikkasuhteemme kuitenkin vaikuttaa mielentilaamme, hyvinvointiimme ja koko olemassaoloomme. Guy Debord, yksi psykomaantieteen perustajista, katsoikin, että kaupungit sisältävät paljon alitajuisia elementtejä ja psykomaantieteelliset harjoitukset auttavat ihmisiä tulemaan tietoisiksi niistä. Toivoin pajaohjaajana antavani osallistujille ideoita, metodeja ja innostusta omaan taiteelliseen työskentelyyn.

Miltä Lapua näytti ulkomaalaisten silmin?

Miltä Lapua sitten näytti ja tuntui brittiläisten ja puolalaisten näkökulmasta? Ainoa keino asian selvittämiseen oli antaa heidän tutustua Lapuaan ruohonjuuritasolla, eli jalkautua Lapuan lakeuksille. Pyysin heitä ensimmäiseksi etsimään Lapuan rumimmat ja kauneimmat paikat ja muodostamaan sen jälkeen henkilökohtaisen psykomaantieteellisen kartan Lapuasta. Lapuan kokeminen harhailemalla joen vartta pitkin, junaratojen laitamilla ja keskustan halki omakotitalopihojen äärelle herätti paljon määritelmiä Lapuasta: avara, laajalle levittäytynyt, hiljainen, autio, vauras, käsittämättömän vihreä. Lapuasta näyttikin löytyvän paljon hiljaista ja komiaa kauneutta. Osallistujien valitsemat esteettiset nähtävyyskohteet kirjallisten tulkintojen kera olivat aikaan, tilanteeseen ja kulttuuriin sidottuja henkilökohtaisia tulkintoja Lapuasta: Miksi täällä ei ole missään nuoria? Missä kaikki köyhät ovat? Miksi täällä on niin paljon trampoliineja? Miksi kukaan ei näytä käyttävän niitä?

Eräs harjoitus vei meidät Lapuan ytimeen, joka on kartan perusteella tavallaan helppo paikallistaa siihen kohtaan, jossa lukee ”keskusta”. Menimme yhdessä Lapuan keskustaan liikenneympyrän tienoille ja tutkimme millainen paikka keskusta on, mikä on sen tunnelma, käyttötarkoitus, ketkä sitä käyttävät, mitä siellä tapahtuu. Hiljaista, samat autot pörräävät, pölyä, villi länsi, ei tilaa kävellä, ei puhetta, perhekoon kaupunki jättää vieraansa rauhaan…Keskusta näyttäytyi täysin erilaisena kuin millaisena brittiläiset ja puolalaiset olivat tottuneet näkemään kaupungin keskustan: vilkkaana kohtaamispaikkana. Heidän mielestään kaupungin keskusta oli tavallaan tukikohtamme Vanha Paukku, joka oli täynnä toimintaa ja ihmisiä surisi ympäriinsä - niin, no kuten nyt keskustassa yleensä on tapana.

Puolalaiset ja brittiläiset löysivät Lapualta monia pikkuruisia ja suuria mielenkiintoisia nähtävyyskohteita. Ne olivat aivan muuta kuin Lapuan kaupungin ehdottamat nähtävyyskohteet, mikä osoittaa sen, että kaupungista voi perata monia mielenkiintoisia temaattisia elementtejä auki, jos vain on aikaa ja kiinnostusta. Puolalaisten ja brittiläisten käsitys Lapuasta kehittyi pajaviikon aikana kohti omakohtaista merkityssuhdetta. Samalla he pohtivat myös heidän kotipaikkojensa omaleimaisuutta: mitkä paikat ovat esimerkiksi Cornwallin kiellettyjä tai outoja paikkoja.

Jokaisesta kaupungista on mahdollisuus löytää monia piilossa tai salassa olevia elementtejä. Voisiko psykomaantiede tuodakin mahdollisuuksia kunnille ja maakunnille tutkia paikallista omaperäisyyttä henkilökohtaisten ja yhteisten paikkakokemusten kautta?

Kynä taskuun, askella ulos ja anna vain nenän ohjata kulkuasi!

Teksti: Miika Neulaniemi

View Larger Map