Millainen teatteriesitys syntyy, kun 1980-luvun suosikkisarja Tankki täyteen päätyy näyttämölle? Alkuperäistuotannon sovittaminen esiripun taa on haaste, varsinkin kun yhdentoista televisiojakson tulisi tiivistyä pariin viihdyttävään tuntiin.
Tankki täyteen -näytelmän toteutusta ei helpota sekään, että sarjaa seuranneilla katsojilla on jo valmiita mielikuvia siitä, millaisia esimerkiksi kuvattavat henkilöt ovat tai miten tapahtumat etenevät. Esityksen tulisi toisaalta tukea näitä ennakko-odotuksia, mutta myös vastata haasteeseen tarjoamalla katsojille tekijöidensä näköinen katseluelämys.
Kuusankosken teatterissa tähän haasteeseen on tartuttu onnistuneesti. 25.9.2009 Kuusankoskitalon teatterisalissa ensi-iltansa saanut näytelmä ei kalpene Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoittamalle esikuvalleen. Outi Keskevaari on dramatisoinut Tankki täyteen -ohjelmasta version, joka kulkee niin tyylillisesti kuin juonellisesti pitkin samoja polkuja alkuperäisen sarjan kanssa. Vaikka tapahtumat etenevätkin ensimmäisen näytöksen aikana puuduttavan hidastempoisesti, kiihdyttää esitys täyteen vauhtiinsa väliajan jälkeen.
Sulo, Juhana ja Emmi
Tankki täyteen on kuvaus Vilenin perheestä, joka pyörittää leipätyönään huoltoasemaa. Perheen miehet, isä Sulo (Ossi Ruuskanen) ja poika Juhana, (Timo Tollman) huolehtivat korjaamosta, ja kahvilapuolesta vastaa topakka äiti, Emilia (Minna Ollikainen). Huoltamo kärsii kuitenkin valitettavasta asiakaskadosta, koska uusi ohikulkutie kiertää aseman kaukaa ja liikkeen ovi käy lähinnä kyläläisten ansiosta. Näytelmän juoni on rakennettu poimimalla tv-ohjelman jaksoista olennaisimpia käänteitä ja kokoamalla niistä johdonmukainen kokonaisuus. Näin Vilenin perheen tarina tulee kerrotuksi pääpiirteissään.
"Kun niin halvalla sai..."
Tankki täyteen on koruton, mutta hupaisa esitys aikalaisistaan. Elämän hankaluudet eivät henkilöitä lannista, vaan ulospääsyä ongelmiin etsitään eri keinoin. Oli kyse sitten kurkkunaamion virkistävästä vaikutuksesta, tanssilavan taiasta tai tarpeettomiin hankintoihin satsaamisesta (”kun niin halvalla sai”), tuovat pienet asiat toivonkipinää arjen harmauteen ja auttavat uskomaan huomiseen tätä päivää enemmän.
Mielenkiinto näytelmään syntyy katselun aikana taidokkaista roolisuorituksista. Harrastajateatterilaiset yltävät nimittäin Piia Kleimolan ohjaamassa näytelmässä työskentelyyn, jossa yhdistyvät niin televisiosarjan esikuvista ammennetut piirteet kuin näyttelijöiden oma persoonallisuus. Kepeyttä tuovat myös sarjasta poimitut humoristiset kohtaukset, joiden aikana yleisö saa testata naurulihaksiensa kestävyyttä. Oman lisänsä näytelmään tuo musiikki, jota elävä orkesteri (Hugo Mullqvist ja tanssiorkesteri Rantojen Miehet) taidokkaasti yläparvelta soittaa.
Muissa rooleissa häärivät keskeisinä henkilöinä poliisi Reinikainen (Tommi Vääränen), kahvila-apulainen Ulla Korpela (Linda Salmi) sekä rovasti (Aulis Forssell). Lisäksi esityksessä nähdään liuta muita pienempiä sivurooleja, jotka ovat juonen toimivuuden kannalta olennaisia. Hyvin toteutettu lavastus ja esityksen tarpeisto (Matti Kalevi Pasi) edesauttavat huoltamomaailmaan sukeltamista. Puvustus (Mervi Suvela) sekä valot ja äänet (Mika Niinimäki) täydentävät osaltaan esityksen kokonaiskuvaa.
Teksti: Suvi Hämäläinen /
Katso myös:
Kuvat Jari Heikkilä
