Koulussa valitsin tekstiilitöiden sijaan puukäsityöt. Kun muut tytöt pujottivat lankaa neulansilmään, minä yritin saada naulan suorana laudan läpi.
En osaa ommella, kutoa enkä edes paikata vaatteita kelvollisesti. Perinteisten taitojen puute vaivasi minua sen verran, että päätin aloittaa alusta. Halusin ensin opetella langan tekemisen, jotta ymmärtäisin neulomisen filosofiaa paremmin. Kehrääjien Kilta järjesti kehruukurssin helmikuussa. Innokkaana lähdin mukaan.
Kurssilla kuulimme kehräämisen historiaa, tutustuimme erilaisiin kehruuvälineisiin ja lankatyyppeihin. Myös nokkosesta voi tehdä lankaa! Saimme käsiimme tukon lampaanvillaa, karstat ja värttinän. Katselin ihaillen, kun lettipäinen tyttö vieressäni pyöritti kaunista ja tasaista lankaa. Taitavat kokeilivat myös rukilla kehräämistä. Minä pysyttelin värttinässä. Kurssin lopuksi esittelin ylpeänä pikkuruisen kerän muhkuraista lankaa.
En tiedä, kuka keksi ensimmäisenä tehdä villasta lankaa. Ilo ja ihmetys oli varmasti valtaisa, kun takkuiset villatukot taipuivat pehmeiksi säikeiksi. Huikea onnentunne valtasi myös minut, kun katselin värttinässä pyörivää hahtuvaa, jonka kömpelöt sormeni taikoivat langaksi. Kehrääminen on mukavaa. Samalla kun kädet työstävät villaa, kehrään myös ajatuksiani. Elämä on usein huiskeista ja pysähtymiselle jää vähän aikaa. Kehrätessä pitää istua paikoillaan ja ajatukset saavat pyöriä vapaasti. Kehrääminen on rentouttavaa.
Ostin kurssilta värttinän, ystävältäni sain pussillisen lampaanvillaa ja mieheni isovanhempien vintiltä löytyi ikivanhat karstat. Kehrään, kehrään...
