Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 05.07.2010

Karjala lähellä ja kaukana

Kesäkuussa ilmestynyt Kaipaus Karjalaan –teos kokoaa karjalaisten kotiseutumatkojen kokemukset yksiin kansiin.

Kun suuri osa Karjalasta menetettiin toisen maailmansodan loppumainingeissa Neuvostoliitolle, ei tappio suinkaan koskettanut ainoastaan Karjalan evakkoja, vaan koko Suomea. Vaikka muisto menetetystä Karjalasta on sittemmin koko kansan käsittävässä laajuudessa haipunut, yhdistää karjalaisuus ja muisto kotiseudusta edelleen suurta ihmisjoukkoa. Elossa olevien evakkojen määrä hupenee vuosi vuodelta, mutta karjalaisuus ei näytä silti katoavan: nykyään Karjalaa muistelevat myös evakkojen jälkeläiset, joista osa asuinpaikastaan riippumatta kokee itsensä voimakkaasti juuri karjalaiseksi.

Evakkojen ja heidän jälkeläistensä tekemät kotiseutumatkat elävät ilmiönä edelleen vahvasti. Liisa Lehdon toimittama Kaipaus Karjalaan –kirja sisältää 76 karjalaisten kertomusta, jotka kuvailevat kotiseutumatkojen kokemuksia tai syitä, joiden vuoksi matkalle ei haluta lähteä. Karjala on maantieteellisesti vain joidenkin kymmenien tai satojen kilometrien päässä, mutta tuntuu silti niin kaukaiselta – vuosien takana häämöttävältä menetetyltä maalta.

Muistojen ja kyynelten virta

Kirja sisältää ilahduttavan laajan skaalan kokemuksia ja näkemyksiä rajan taakse sulkeutuvasta Karjalasta. Osaa kotiseutumatkalla kohdattu neuvostoliittolainen todellisuus järkyttää: omasta kotitalosta ei löydy edes perustuksia, omaisten hautoja on suorastaan häpäisty ja aikanaan niin kirkasvetinen järvi on päässyt rehevöitymään. Suurin osa kokemuksista on kuitenkin positiivisia. Ilonkyyneleet virtaavat, kun rakas lapsuuden leikkipaikka löytyy, ja muistoksi matkasta tarttuu kourallinen Karjalan maaperää.

Kaikkiaan Kaipaus Karjalaan ei kuvaa ensisijaisesti Karjalaa sellaisena kuin se nykyään on, vaan pikemminkin sitä, millaisena elää ihmisten muistoissa, joita on välitetty myös jälkipolville. Lopulta nämä muistot sulautuvat yhteen kotiseutumatkalla nähdyn todellisuuden kanssa tuottaen kertojasta riippuen joko helpotusta tai syvää tuskaa. Teos onkin toki antoisa paitsi karjalaiset juuret omaaville, myös niille, joilla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta Karjalaan. Kertomukset ovat eläväisiä ja persoonallisella otteella kirjoitettuja, ja näin ollen omiaan sytyttämään mielenkiinnon tai jopa kaipauksen menetettyyn Karjalaan kenessä tahansa lukijassa.

Liisa Lehto (toim.): Kaipaus Karjalaan. Matkoja kotiseudulle. SKS. 231 s.

Teksti: Heini Lindfors /

Näytä suurempi kartta

Liisa Lehto: Kaipaus Karjalaan.