Kouvolan teatterissa 29.1.2009 ensi-iltansa saanut Maria Blomin näytelmä Takaisin maalle on kuvaus kolmen sisaren jälleennäkemisestä heidän isänsä 70-vuotisjuhlissa. Siskokset ovat eläneet jo vuosia kukin omaa elämäänsä ja siksi juhlien järjestäminen sujuu viileähkön asiallisessa hengessä.
Näytelmän ohjauksesta vastaa Kaija Viinikainen ja yksinkertainen, mutta maalaismiljööhengen herättävä lavastus on Maija Louhion käsialaa. Näytelmän puvustuksesta on huolehtinut Leila Salminen.
Juoni lähtee liikkeelle nuorimman siskon, Carinan (Tytti Vänskä), kotiinpaluusta. Nahkavaatteisiin sonnustautunut ja pääkaupunkiseudun elämäntyylin omaksunut kuopus saapuu paikalle näyttävästi moottoripyörällään. Hän tapaa Joenperän kylätalolla vanhimman sisarensa Erikan (Jaana Raski), joka huhkii heikkopäisenä pitojen onnistumisen puolesta. Kun kolmaskin sisko, Helena (Satu Taalikainen), saapuu vielä lomamatkaltaan Balilta paikalle, pääsee juhlien järjestely kunnolla vauhtiin. Apuna häärivät myös naapurin Marita (Nina Petelius-Lehto), hänen poikansa J-P (Veli-Matti Karén) sekä Esko-eno (Raimo Räty).
Kiiltokuvasta totuuteen
Sisarusten välillä on havaittavissa selviä jännitteitä, joka näkyy henkilökemioiden törmäilynä. Vanhemmat siskokset kadehtivat Carinan elämää, joka vastaa tähän käyttäytymällä ylimielisesti ja etäisesti. Näytelmän alkuvaiheessa katsojalle syntyvässä kuvassa henkilöhahmojen elämä näyttää varsin mallikkaalta, sillä jokaisella tuntuu olevan jotakin sellaista, jota toisella ei ole. Juonen edetessä katsoja kuitenkin pikkuhiljaa huomaa, ettei kukaan henkilöistä ole säästynyt vaikeilta ja kipeiltä asioilta. Lopulta yhden jos toisenkin ylläpitämät kulissit kaatuvat ja julki tulee salassa varjeltuja totuuksia.
Näytelmässä käsitellään rankkoja asioita. Teemoiksi voisi luokitella tyytymättömyyden omaan elämään, kateuden, ihmissuhdeongelmat, rakkaushuolet ja avioeron. Vakavat aiheet naamioidaan huumorin hunnun alle, sillä draamakomediaksi mainostettu näytelmä tarjoaa katsojalleen myös viihdettä. Nokkelaa sanailua, karskia kiroilua ja rempseyttä tihkuvat dialogit tuovat kaivattua kepeyttä katsomon puolelle.
Vaikka näytelmän juoni ei kovin yllätyksellinen olekaan, kantavat tapahtumarikkaat kohtaukset sitä hyvin ja pitävät mielenkiintoa yllä. Lopussa tapahtuva yllättävä käänne jättää taatusti jälkensä katsojaan dramaattisuudellaan. Kenties sen ansiosta näytelmä jää puhuttamaan – ainakin minä mietin jälkeenpäin lähinnä loppupuolen tapahtumia. Myös takaumat, joissa palataan siskosten lapsuuteen, tuovat tarinaan elävyyttä. Ilahduttavaa on se, että näytelmässä on käytetty apuna paljon musiikkia ja esimerkiksi eri tunnetiloja kuvataan värivalaistuksen avulla. Tämä tuo vivahteikkuutta ja estää erikoisuudellaan tasapaksuuden tunnun. Tavallisiin vuoropuhelukohtauksiin on saatu hyvää vaihtelua tilanteilla, joissa henkilöt tanssivat joko yhdessä tai pareittain näyttäviä koreografioita.
Näyttelijäkaartin eläytyminen rooleihin on todellista ja he ovat saaneet rakennettua henkilöhahmoista persoonallisia sekä mielenkiintoisia. Jokainen saa myös omaa tilaa kertoa tarinaansa, sillä näytelmässä nähdään perinteisen dialogin lisäksi monologikohtauksia. Kun näyttelijät käyvät yksinpuhelua roolihahmonsa elämästä kertoessaan, tuntuu, että he keskustelevat jonkun yleisön edustajan kanssa – niin vuorovaikutuksellista näytteleminen on. Lisävakuuttavuutta roolitöihin tulee henkilöiden selkeästä kasvamisesta ja kehittymisestä tarinan mukana.
Näytökset välillä: 29.1. - 28.5.2009
Kouvolan teatteri
Salpausselänkatu 38
45100 Kouvola
Lippukassa puh. (05) 7400 330
Ryhmät ja tilausnäytökset puh. (05) 7400 300
fax (05) 375 4122
Teksti: Suvi Hämäläinen / Amusa.fi
Satu Taalikainen, Tytti Vänskä.
Kuva: Johannes Wiehn
Kouvolan teatteri
Kuvaa rajattu.
Tytti Vänskä, Jaana Raski ja Satu Taalikainen.
Kuva: Johannes Wiehn
Kouvolan teatteri
Kuvaa rajattu.
