Nykytanssiteos Fundamentals esittäytyi Tampereen Tanssivirtaa-festivaalissa. Teoksen koreografi Jarkko Mandelin ei halua kertoa tarinaa. Fundamentals näyttäytyy sarjana liikemateriaalia, jolla ei lähtökohtaisesti haeta mitään merkitystä.
Määrittämättömän määrittäminen
Huomaan sortuvani siihen, mitä moni yrittää kovasti tehdä nykytanssiteosta katsoessa: ymmärtää. Vähitellen Gruppen Fyran tuottaman Fundamentalsin edetessä minulle selviää, ettei Mandelinin teoksessa yksinkertaisesti ole mitään ymmärtämistä. Ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Esitys koostuu peräkkäisistä liikesarjoista, joista mikään ei oikeastaan nouse toisen yläpuolelle.
Haluan tietysti väkisin lokeroida teoksen ja sitä vaikeuttaa se, etten aluksi ole varma, mitä tanssilajia Fundamentals edustaa. Teoksen alkupuoliskolla katsojalle esitetään asetelma, joka tuo vahvasti mieleen showtanssiesityksen: kaksi naistanssijaa seisoo keskellä hämärää ja savuista lavaa, jalat haara-asennossa, oikea käsi kohotettuna. Hetken jo odotan näyttävää sheikkausta, jalanheittoa ja jazzpiruetteja musiikin tahtiin.
Mandelinin tanssiteos sisältää showtanssimaisesta alustaan huolimatta nykytanssia, akrobatiaa ja breakdance-elementtejä. Mustaan ja valkoiseen pukeutuneet viisi naistanssijaa liikkuvat lavalla sekä ryhmässä että yksin taustallaan bassovoittoinen musiikki. Kerta toisensa jälkeen tanssijat palaavat lähtöpisteeseen: lavan vasempaan reunaan istumaan. Asetelmasta, jossa osa istuu ja katsoo, kun osa tanssii, tulee väkisinkin mieleen katutanssitraditio: kukin tanssija esittää vuorollaan taitojaan yrittäen päihittää toiset. Tästä ei Fundamentalsissa kuitenkaan ole kyse. Samoin kuin teoksen liike, joka virtaa, tunnustelee ja tapahtuu, vaihtuvat tanssijat yhtä huomaamattomasti sivustakatsojista lavalla toimiviksi subjekteiksi. Mitään tai ketään ei korosteta.
Akrobatiaa – ah!
Vaikka teoksen liikemateriaali tuntuukin tasa-arvoiselta, en voi olla intoilematta esityksen niin lattiatason kuin intensiivisen parityöskentelyn akrobatiaelementeistä. Naistanssijat heittelevät ja pyörittävät toisiaan käyttäen ihailtavan rohkeasti koko kehonsa painoa. Liikesarjat, joissa pyörähdetään oman kehon ympäri – ilmassa vaakatasossa – ja laskeudutaan vatsalleen, saavat katsojan pidättämään henkeä. Näitä liikkeitä ei harjoitella muutamassa viikossa.
Muuten niin juonettomalta ja abstraktilta tuntuva Fundamentals saa yllätyksekseni rajatun ja suljetunomaisen lopetuksen. Tanssijat istuutuvat lavan vasempaan etureunaan polvilleen harkittuun muodostelmaan. Oikean käden heilautus pysäyttää musiikin ja samalla liikkeen. Lopuksi kädet viedään kasvojen peitoksi, mikä eleenä huutaa osakseen tulkintaa.
Mandelinin estetiikkaa
Yleisökeskustelussa esityksen jälkeen Jarkko Mandelin kertoo akrobatian olleen Fundamentalsissa konkreettinen lähtökohta, mutta tärkeämpänä hän pitää sitä, miten teoksessa rakennetaan jännitettä, sekä sitä, miten dynamiikkaa ja tilaa käytetään luovasti. Akrobaattiset elementit Mandelin halusi integroida muuhun liikemateriaaliin ilman että temput näyttäisivät tempuilta. Mandelin halusi pitää teoksen pelkistettynä, eikä esimerkiksi tuoda siihen ”puku- tai draamahässäkkää”.
Mandelinin Fundamentalsista tulee mieleen nykytanssin grand old man, tanssija-koreografi Merce Cunninghamin (1919-2010) ja hänen liikekeskeinen ajattelunsa. Cunningham hylkäsi tanssiteoksissaan juonen ja henkilöhahmon merkityksen synnyttäjinä ja keskittyi erilaisiin objektiivisiin tapoihin järjestää ja yhdistellä liikettä. Cunningham jos kuka on tunnettu tasa-arvoisesta ja sattumanvaraisesta liikemateriaalista. Pienenä anekdoottina kerrottakoon, että Cunningham vei sattumanvaraisuuden niin pitkälle, että rakensi joitain teoksiaan arpomalla liikesarjojen esiintymisjärjestyksen vain hetkeä ennen esityksen alkua.
Tiukkaa tekniikkaa
Se Merce Cunninghamista. Jarkko Mandelinin Fundamentalsin merkitys – jos nyt haluaa jotain merkitystä hakea – syntyy liikkeestä itsestään, eikä esimerkiksi juonellisesta kaaresta. Valmista tulkinnan kehystä ei ole asetettu, liikkeet ikään kuin vain tapahtuvat tilassa ja ajassa. Siinäpä asetelma, joka antaa katsojalle täyden vapauden tulkita! Teoksen nimi, Fundamentals, viittaa kirjaimellisen opin noudattamiseen ja sitä kautta myös itse liikkeeseen. Opin noudattaminen on tiukka suhtautuminen tanssitekniikkaan – tilaa improvisaatiolle ei esityksessä anneta.
Tampereen Tanssivirtaa-nykytanssifestivaalin ohjelmistoon kuuluva, Tanssiteatteri MD:ssä tanssittu Fundamentals oli ryhmälle teoksen viides esityskerta. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten projekti kehittyy vaikkapa viidentoista esiintymisen jälkeen – saako ajatusta liikemateriaalin tasa-arvoisuudesta kehitettyä entisestään?
Ei kai auta muu kuin käydä katsomassa.
Teksti: Anna Virkkunen /
Koreografia: Jarkko Mandelin
Tanssi: Jenni Nikolajeff, Elina Häyrynen, Kaisu Hölttä, Virpi Juntti, Elina Räisänen
Pukusuunnittelu: Jarkko Mandelin / työryhmä
Äänisuunnittelu: Janne Hast
Valosuunnittelu: Hanna Käyhkö
Tuotanto: Gruppen Fyra
Esityspäivä: 24.4.2010
Kesto: 35 minuuttia
Gruppen Fyra.
Kuva Minsu Kuusisto
