Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 10.03.2010

Flamencoa ja nykytanssia Stoassa

Kulttuurikeskus Stoassa syöksyttiin nykytanssin ja flamencon pyörteisiin, kun Susanna Leinonen Companyn ja Compania Kaari Martinin tanssiteokset esittäytyivät yhteisillassa.

Alunperin halusin mennä katsomaan nykytanssiesitystä ja ajauduin Kulttuurikeskus Stoan sivuille. Bongasin kahden koreografin teokset, jotka esitettäisiin samana iltana: Chinese Objects ja Kerro minulle Sade. Koska en perehtynyt teosten sisältöön sen tarkemmin, muodostin jostain syystä – lieneekö Kiinaan viittaavalla nimellä ollut osuutta asiaan – mielessäni kuvan suomalaisen ja kiinalaisen nykytanssin yhteisprojektista. Ja olin innoissani.

Totuus iski tajuntaani vasta esityspaikalle päästyäni: olin tullut katsomaan suomalaisen nykytanssin lisäksi suomalaista flamencoa! Tanssi kiinnostaa minua laajasti, mutta olen huomaamattani rajannut kiinnostuksen kohteeni nykytanssin kenttään – joka jo sinänsä pitää tietysti sisällään esityksiä laidasta laitaan. Mutta että flamencoa!

Yleisölle kerrottiin, että nykytanssiryhmä Susanna Leinonen Companyn Chinese Objects olisi esityksessä ensimmäisenä ja väliajan jälkeen flamencoon perehtynyt Compania Kaari Martin valtaisi lavan. Olin väsynyt pitkän päivän jälkeen ja myönnän salaa ajatelleeni, että voisin lähteä väliajalla, jos flamencon katsominen tuntuisi ylivoimaiselta.

Chinese Objects

Ensimmäisen vuorossa ollut Susanna Leinosen Chinese Objects oli tasokasta nykytanssia.

Teos valmistui alun perin Ruotsin Kuninkaalliselle baletille vuonna 2005 ja sai Suomen ensi-iltansa tammikuussa 2009 Aleksanterin teatterissa. Leinosen teosta on esitetty myös Dansk Dansteaterissa ja se saanut hyvät arviot sekä yleisöltä että kriitikoilta.

Esitelehtisen mukaan Chinese Objects ”sukeltaa fyysisen liikkeen kautta alitajunnan maailmaan”. Erika Turusen suunnittelemien pukujen myötä liikkeiden linjat tulivat selkeästi esiin. Vartalonmyötäiset harsomaiset asut korostivat tanssijoiden objektimaisuutta, katseen kohteena olemista.

Myös patsasmaiset pysähdykset ja poseeraukset alleviivasivat objektina olemista. Molemmat tanssijat, Sara Kovamäki sekä Natasha Lommi, tanssivat fyysisesti vaativan teoksen sulavasti ja itsevarmasti.

Kiinnostavinta Chinese Objectissa oli tanssin liikkeen laadun vaihtelu, joka varioi pakotetuista robottimaisista nykäisyistä esimerkiksi äärimmäisen nopeisiin käden heilautuksiin sekä sulavaan käärmemäiseen liikkeeseen. Tanssijat ottivat lavan haltuun aluksi vaihtelevasti sooloilla ja lopuksi yhdessä tanssien.

Tunnelmaltaan Chinese Objects muistutti hieman Jouka Valkaman Kansallisoopperassa esitettyä 91’N -teoksen maailmaa. Chinese Objectsin asujen tavoin Valkamankin teoksen tanssijoiden puvut viestivät jostain toisesta ajasta ja todellisuudesta: niitä oli vaikea samastaa esimerkiksi 2000-luvun Helsingin katukuvaan. Chinese Objectsin kohdalla viittaus alitajunnan maailmaan ei tuntunut kaukaa haetulta teoksen nähtyä: utopistinen musiikki, absurdi valaistus sekä tanssijoiden liikekieli vieraannuttivat arkitodellisuudesta.

Kerro minulle sade

Kun Compania Kaari Martinin Kerro minulle Sade alkoi, ehdin olla skeptinen noin ensimmäisen minuutin: sen ajan kun esityksen tanssijat Kaari Martin, Katja Lundén sekä Maija Lepistö kävelivät lavalle ja seisoivat paikoillaan alkuasetelmassa. Kun tanssi alkoi, olin myyty esityksen loppuun asti.

Kerro minulle Sade oli ensi-illassa Helsingin Flamencofestivaaleilla vuonna 2006 ja teos palkittiin samana vuonna Madridin koreografikilpailussa Kaari Martin yhdistää koreografiassaan nykytanssielementtejä flamencoon. Esitelehtisestä selvisi, ettei Martin ole tietoisesti valinnut flamencon ja nykytanssin yhdistelmää, vaan tyyli on syntynyt tarpeesta ilmaista itseään vapaasti.

En tunne flamencon traditioita ja konventioita syvällisesti, mutta osaan kyllä sanoa, jos tanssissa on tunnetta. Ja Kerro minulle sade -teoksessa sitä oli! Tanssijoiden kasvojen ilmaisu sekä vartalon liikekieli kommunikoivat koko esityksen hienosti Roni Martinin säveltämän musiikin kanssa. Katja Lundénin dramaattinen soolo mustassa puvussa oli upea. Tanssijan liikkeiden laatu vaihteli herkkyydestä tulisuuteen. Näytti siltä kuin tanssija olisi liikkeillään keskustellut mekkonsa eläväisen röyhelölaahuksen kanssa – aivan kuin helma olisi ollut toinen tanssija.

Loppua kohti Kerro minulle sade läheni selkeämmin nykytanssia. Liikemateriaali oli paikoin – Chinese Objectsin tavoin – pakkoliikkeidenomaista nykimistä kuitenkin flamencon traditiota koko ajan mukana kuljettaen. Kokonaisuudessaan Kerro minulle sade oli mykistävä kokemus.

Miten Leinosen ja Martinin teokset sitten keskustelevat keskenään? Miksi juuri nämä teokset esitettiin samana iltana Kulttuurikeskus Stoassa? Kyseessä oli kaksi täysin erityylistä koreografiaa: toinen oli viileän etäinen abstrakti esitys, toinen tunteellinen tanssin ja musiikin dialogi. Ainakin ilta oli osoitus siitä, että Suomessa osataan tehdä monipuolista tanssia. Kahden oman alansa huipun koreografin teokset samana iltana nähtynä oli vavahduttava kokemus.

Nousin Itäkeskuksessa metroon typerä onnenhymy kasvoillani. Tässä se vanha kliché taas todistettiin: uusia asioita – oli kyse sitten taiteesta tai ei – kannatta uskaltaa kokeilla. Sitä voi vaikka vahingossa ilahtua. Sitä voi vaikka jopa nauttia ja saada elämäänsä uutta perspektiiviä.

Nykytanssidiggarista taisi juuri tulla myös flamencodiggari.

Chinese Objectsin valaistuksesta vastasi Hanna Käyhkö ja musiikista Kasper Laine.

Kerro minulle sade
-teoksen lavastuksena oli Richard Kauton maalauksia. Valaistuksesta vastasi valo- ja kuvasuunnittelija Jukka Huitila.

teksti: Anna Virkkunen /

Näytä suurempi kartta

Susanna Leinosen Chinese Objects
Susanna Leinosen Chinese Objects.
kuvat Sakari Viika