- Näin ei pidä menetellä
1. Odotan inspiraatiota. Ehkä se ei löydä minua, mutta hittojako se kenellekään kuuluu.
2. En järjestä aikaa kirjoittamiseen. Aika järjestää minulle kaiken, ja olen ansainnut sen.
3. Minun ei tarvitse lukea muuta kuin iltapäivälehtiä, sieltä superlahjakkuudet poimivat aiheensa. Parhaimmat aiheeni ja kikkani saan kuitenkin elokuvista tai tv-sarjoista: jos ne menestyvät, niin miksen minäkin? Vampyyri, joka voi muistuttaa (hämäys) geenimuunneltua dinosaurusta, murhaa Bentleyn kyydissä olevan tekopaavin, ja sitten se sama vampyyri (ehkä voisi vaihtaa sukupuolta erään viikingin kanssa) vangitaan ja hänet sädetetään - atomisotaa odotellessa – ja adoptoidaan hämärissä olosuhteissa NASA:n kummitusmaskotiksi autiomaahan haamumeren pohjaan. Mikä seikkailu! Ehkä vielä mukaan ilmastonmuutosta, kirjailijaelämää, Normandian maihinnousua, koirien huostaanottoa ja sekä lapsi- ja huumekauppaa. Täyttä tavaraa!
4. Mitä tyyliin tulee, synnyin sen kanssa. (vrt. esim. edellinen aihe)
5. Karsin päämäärät pois. Luovuus karttaa päämääriä, minä kartan katsomista eteenpäin. Vilkuilen sivuille, eikä tämä ole metafora. Käyn melkein kaikkien sivuilla.
6. Vältän tapaamista muiden kirjoittajien kanssa. Voi aina käydä niin, ettei kukaan pidä minusta saati teksteistäni. Vältän ihmisiä ja julkisia paikkoja. Ne vievät minulta ideat ja energian. Julkisuutta en vältä.
7. Täydennys edelliseen. Oli sitten kyse kirjallisista askareistani tai yksityiselämästäni, laadin lehdistötiedotteen. Täältä tullaan, media, naama edellä. Pelkään kauheasti julkisuutta, mutta niin on tapana sanoa vasta Rita Tainolalle. (Miksei se jo soita?)
8. Näpäytän kirjassani salaa enkä ihan salaakaan niitä, joista en pidä ja niitä, jotka eivät pidä minusta. Laitan tyypit kärsimään, palelemaan kuset housussa noloihin tilanteisiin, jäämään paitsi. Hähää, siitä saatte, en vain ole päättänyt että koska ja kuinka paljon.
9. Otatan itsestäni pressikuvia ja lähetän ne kustantamoon. Sitä ennen tietysti on tehtävä suuria valintoja: stailaus! Media kiinnostuu minusta, sillä muistutan söpöä intialaista norsua: on matalahko otsa ja pienet korvat.
10. Kasvattelen ja hellin kaunaa kuin heliotrooppia. Olen varma, että eräs lahjaton, runonsa julkaissut entinen tutun koulukaveri on päätynyt pussailemaan kustantajan kanssa - tai ainakin jotain sutinaa heillä on ollut. Ei ihme, että kustantajat ovat kusessa ja kirjakaupat valtaa ummehikas pöly. Mikä uudissana! Haloo agentti, missä luuraat?
11. Tiedän mediatalojen ja kulttuuritoimittajien kytkökset. Paljastelen hiljalleen kaiken. Sana on vapaa ja minä lennossa.
12. Jos en bloggaa vauvankakasta niin minulla ei ole vauvaa tai lasta jonka tarpeista tuohtuisin. Marsu saattaa olla ja/tai ponipoolossa pätevöitynyt hepake, jonain päivänä saan laittaa heidän nimensä Wikipediaan. Joka päivä jaksan kirjoittaa nettiin, ainakin säästä ja naapureiden liian kovasta hengitysäänestä.
13. Yhtä perhanaa on tämä. Minua ei tulla repimään kotoa messuille eikä markkinoille, se aiheuttaa lisää kaunaa. Kaikki on niin kaupallista! Miksi ajatteleminen on niin vaikeaa ja ymmärtäminen mahdotonta?
14. Luovutan. Kieriskelen itsesäälissä. Juopottelen. En löydä itsetuntoani käytetyn kissanhiekan seasta. Pysyttelen laiskana ja vainoharhaisena. Juopottelen lisää, ja aloitan tämän listan alusta.
Teksti: Mari Mörö
