Kiiltomadon uudet arvostelut (© Kiiltomadon uudet arvostelut)

Maria Lival-Lindström: Mot ett eget rum. Den kvinnliga bildningsromanen i Finlands svenska litteratur, Åbo Akademis förlag (2009) (10.9.2010)

Bildningsromanen som genre anses utspelad, hemma i en annan värld. Dess tradition är manlig. Men den kvinnliga bildningsromanen finns som en stark och intressant genre i finlandssvensk litteratur, visar Maria Lival-Lindström i sin avhandling Mot ett eget rum. Romanerna omspänner kontextuellt en omskakande period i Finlands historia, då kvinnors politiska rättigheter kommer på dagordningen. Det rör sig också om en klassfråga och romanernas kvinnor är ett slags ”mellanrumsgestalter”, för emanciperade för sin borgerliga klass men för bildade att tillhöra folket.

Kari Aronpuro: Kihisevä tyhjä ja Retro, Ntamo (2010) (8.9.2010)

Kari Aronpuron 21. runokokoelma Kihisevä tyhjä vie jälleen vivahteikkaan älyllisyyden ja muotokokeilujen äärelle, mutta edellistä Lehmän henkäys -kokoelmaa rosoisemmin. Tehokas eri aineksien yhdistely rakentaa kirpeää yhteiskuntakritiikkiä. Aronpuron tuotannon laajuutta valottaa Vesa Haapalan toimittama järkälemäinen Kari Aronpuro: Retro 1964–2008, joka onnistuneesti valikoiden jäsentää vuosikymmenien mittaisen kokeellisuuden, älyllisen leikin ja taiteellisen vapauden runollisiin osastoihin.

Sanni Purhonen: Naara, Daimon (2010) (6.9.2010)

Sanni Purhosen (s. 1983) esikoisrunokokoelma Naara on välähdyksenomainen, hallittu kokonaisuus, jonka teemoissa korostuvat etenkin kipu ja naiseus. Kokoelma on eheä ja tummasävyisen uhkaaviin tunnelmiinsa vangitseva, mutta jää liian lyhyeksi.

Inger Christensen: Det, Modernista (2009) (3.9.2010)

Det av Inger Christensen (1935 – 2009) är en stor bok, på samma sätt som Inger Christensen är en stor poet, men hur då' I Nobelprisklass' Så står det i flertalet recensioner och minnesrunor. Det (som kom ut på danska 1969) har rötter i strukturalistisk språkforskning, men den djupa förankringen i världen medför i sin förlängning en alldeles naturlig solidaritet med andra organismer, en samhörighet och en sorg och ett raseri över det strukturella våld som siktar in sej på utsattheten. Den har ett djupperspektiv som bara låter sej avtecknas med den stora poesins exakta och djärva handrörelser och blick.

William S. Burroughs: Punaisen yön kaupungit, Kuolleitten katujen paikka ja Lännen maat (trilogia), Sammakko (2010) (1.9.2010)

William S. Burroughsin trilogiaa lukee kuin katsoisi kaleidoskooppiin. Kuin ihmeen kaupalla se tuottaa anarkistisia, kirkkaita visioita ja epäsovinnaisia ajatuskokeita, joskus jopa viisauksia. Se paiskaa lukijan päälaelleen ja irrottaa naurut silloin, kun niitä vähiten odottaa. Burroughs on karismaattinen näkijä, jonka teokset ovat aina epäilyttäviä ja mahdollisesti vaarallisia.