Pakina: Kalttoota
25.8.2011
Ei sitä uskoosi, minkälaanen ihiminen on alakuperääses asusnansa. Ennen vanhahan akoolla näkyy partaa ja viiksiä, ku säärikarvat lakkas kasvamasta.
Ja miehillä tuppas pensahia sieraamista ja korviista.
Karvoosta puheenollen muistan iankaiken, kun nuorena flikkana kattelin ensimmääsen kerran ympärilleni hietarannalla johonaki Reikas. Tällaanen suomalaanen valakoonen nisupulla tunsi ittensä kuukunanmunan jäläkelääkseksi, niin oli komiat selekävillat urohilla.
Johonaki vaihees sitä rupes sittekki kalttaamahan ittiänsä ja vahtaamaahan, jotta kekkä kaikki kalttaa. Ny saa kattua pitkähän, jos joku on jättänyt ruumauksen tekemättä. Ei voi ku ihimetellä, kuinka äkkiää miehekki on ruvennu syynäämähän ittiänsä ja karvojansa. Oon oikeen tyytyväänen, ku kaikki ihimiset ajeloovat ittensä siliäksi, paitti kalia. Ajattele ny, ennen vanhahan joskus 70-luvullaki meillä oli naapuris amerikkalaanen flikka kyläs. Ainua asia, jota se airosti ihimetteli oli suomalaasten naisten mustat säärikarvat. Yritin sille seliittää, notta ollahan viikinkien jäläkelääsiä ja karvaasia. Ei uskonu, vaan sanoo, notta ollahan köyhiä.
Vaari ruukas sanua, notta flikat taas kalttaa. Se tuli siitä, ku laitettihin ripsiväriä silimihin ja mustaa reunoolle ja huulihin valakoosta rasvaa. Oltihin hienoja lavatanssiis, vaikkei ne poijat sitä huomannu. Oli se kauhiaa, ku flikkojen naamanlaittua sanottihin kalttaamiseksi – muistelen, notta sikojaki kaltattihin pihalla kuumalla verellä, ku niitä laharattihin. Oli palio fiinimpää, ku isä sanoo, notta taas meillä on siipioravan silimät. Aivan tunsi ittensä koriaksi.
Alakuperääsestä kalttaamisesta on tullu oikia pisnis. Kalttauksehen on suunniteltu vaikka minkälaasia pörrääviä ja kiskovia välinehiä. On hienua kattua, ku ihimiset kulukoo puolialasti eikä niillä oo yhtää karvaa. Miestenki kintut on ku tervattuja seipähiä, ku ne kulukoo sortsiis. Ja flikat näyttelöö ittiänsä vaikka mihkä asti iliman yhtää höytyväästä. Hienua.

Hilima
Julkaisija: Amusa Kulttuuritori / JN (info
amusa.fi)




