Lisää lastuja

2.8.2011

Juhani Ahon syntymästä on tänä vuonna kulunut 150 vuotta. SKS juhlistaa merkkivuotta julkaisemalla monipuolisen valikoiman Ahon lastuista.

Juhani Ahon (1861–1921) tuotantoon kuuluu useita romaaneja, mutta suurimmat ansionsa hän sai nimenomaan lyhytproosan alueella. Aho ei kokenut luontevaksi nimittää omia lyhyitä tekstejään novelleiksi, vaan loi niitä varten uuden, hieman vähättelevän lastu-nimityksen. Alkuaan lastuja julkaistiin lähinnä lehdissä, vasta myöhemmin kovakantisina kokoelmina.

Tuoreeseen SKS:n julkaisemaan kokoelmaan on valikoitu 22 erilaista lastua sekä novelli Hellmannin herra. Vaikka aihepiirit ja kertomusten ympäristöt vaihtelevat, pysyy ote lastusta toiseen samanlaisena. Aho kuvaa yksittäistä, useimmiten sangen tavanomaista ja vähäpätöistä kansanihmistä, joka ei päällisin puolin vaikuta erityisen mielenkiintoiselta kuvauksen kohteelta. Lastuissa kuitenkin syvennytään yksilön subjektiiviseen kokemukseen niin intensiivisesti, että nykylukijakin pystyy helposti samastumaan henkilöihin ja näkemään heidän kokemusmaailmansa mielenkiintoisena.

Kokemuksellisuus ja historiallisuus

Monia Ahon lastuja ei ainakaan varauksetta voida nimittää kertomuksiksi, kuuluuhan useimpiin kertomuksen määritelmiin vaatimus tapahtumista. Monissa kokoelman lastuissa ei tapahdu juuri mitään, vaan fokus on juonen sijasta kuvauksessa. WiIlhelmiina Wäisänen on tyylipuhdas esimerkki lastusta, jossa Aho maalailee hahmon luonnetta ja kokemusten muokkaamaa olemusta ulkoisen kuvauksen, hahmon puheen sekä mitättömien pikku sattumusten kautta. Myös Kannikka keskittyy ihmistyypin yksityiskohtaiseen ja hienovaraiseen kuvaukseen minimaalisen tapahtumamäärän kautta.

Subjektiivisen painotuksen lisäksi lastuissa on toki historiallistakin ainesta. Siihen aikaan kun isä lampun osti kertoo uuden teknologian saapumisesta kyläyhteisöön. Uudisasukas on eräänlainen kunnianosoitus suomalaisille uudisraivaajille ja näin läheistä sukua Runebergin Saarijärven Paavolle. Taiteilija joka oli maalannut paljaan naisen ottaa kantaa moralistiseen ja paheksuvaan tapaan, jolla 1800-luvun yläluokka suhtautui taiteellisen ilmaisun uudistumiseen.

Luonnon ja lastujen seesteisyys

Ahon lastuista muistetaan erityisesti hänen luonto- ja kalastusaiheiset lastunsa, jotka ovat nekin kokoelmassa edustettuina. Lastu siitä suuresta lohesta voi kalastukseen perehtymättömästä tuntua puuduttavalta luettavalta. Lopussa se silti palkitsee lukijansa tarjoten mahdollisuuden metafiktiiviseen tulkintaan. Pitkähkö maaseutukuvaus Kosteikko, kukkula, saari… on verkkaisessa kuvauksessaan sitäkin haasteellisempaa luettavaa.

Kaunokirjallisen ilmaisun ideaalit ovat sitten Ahon aikojen muuttuneet, ja eritoten fotorealistiseen tarkkuuteen pyrkivästä, ulkoisesta kuvauksesta on tullut pitkälti valokuvauksen sekä elokuvan alaa. Silti Ahon sävyisillä ja sympaattisilla lastuilla on tänäkin päivänä oma, suuri arvonsa. Verkkaisten ja leppoisten lastujen lukeminen hektisen ja äärimmilleen tiivistetyn ilmaisun täyttämässä maailmassa käy hermolomasta. Parempaa luettavaa helteiseen laiturinnokkaan saa etsiä.

Juhani Aho: Uudisasukas ja muita lastuja. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2011. 277 s.

Heini Lindfors

Julkaisija: Amusa Kulttuuritori / TS (infoamusa.fi)

Takaisin